Tässä kartoituksessa tarkastellaan itämaisia kamppailulajeja Turussa. Työssä selvittämään miten ja milloin eri lajit ovat saapuneet kaupunkiin, missä seuroissa niitä harrastetaan ja kuinka laajamittaista tämä toiminta on. Selvityksen tarkoituksena on antaa asiasta kiinnostuneille tietopaketti turkulaisesta kamppailulajien harrastuksesta ja historiasta. Aiheen ulkopuolelle on rajattu länsimaiset kamppailulajit lukuunottamatta potkunyrkkeilyä, jonka kehitykseen itämaiset lajit ovat voimakkaasti vaikuttaneet. Samoin mukana on brasilialaisperäinen capoeira.

Kartoituksen pääpaino on turkulaisten kamppailulajiseurojen esittelyssä. Lajeista on kerrottu vain välttämätön, sillä useimmista on olemassa varsin hyviä ja perusteellisia suomenkielisiä kirjoja. Lajiesittelyissä on viitattu näihin kirjoihin. Kamppailulajeista kiinnostuneelle, mutta niitä vähän tuntevalle voi suositella Jarmo Östermanin ansiokasta teosta Maailman kamppailutaidot. Siinä on esitelty useimmat Suomessa vaikuttavista lajeista.

Itämaisten kamppailulajien harrastus on suhteellisen nuorta Suomessa. Ensimmäiset merkittävät vaikutteet tulivat vasta 1950-luvulla, jolloin judo rantautui maahan. Seuraavan vuosikymmenen lopulla tuli karate ja pian sen jälkeen aikido. Lajien määrä on kasvanut huomattavasti 1980- ja 1990-luvuilla. Lajien tulo ja harrastajamäärien kasvu ei suinkaan ole ollut yksinäinen ilmiö Suomessa. Laajemmin se liittyy yleiseen yhteiskunnalliseen murrokseen, joka maassa on tapahtunut toisen maailmansodan jälkeen.

Valtaosa tutkimuksen tiedoista on koottu suoraan seuroilta. Tämän lisäksi on käytetty suomalaista kamppailulajikirjallisuutta ja -lehdistöä. Seurojen arkistoja ja paikallista lehdistöä ei sen sijaan ole käytetty. Monissa yksityiskohdissa olen ollut harrastajien muistitiedon varassa, eikä tarkempaa tutkimusta ole välttämättä tehty.

Selvityksessä tarkastellaan hyvin erityyppisiä lajeja. Yhteistä niille on itämainen alkuperä (Kaakkois- ja Itä-Aasia) tai sieltä saadut vaikutteet. Poikkeuksen muodostaa brasilialainen capoeira, jonka olen kuitenkin ottanut mukaan, lähinnä sen eksoottisuuden takia. Kamppailulajilla viittaan yleisesti lajiin, jolla on tai väitetään olevan itsepuolustuksellista sisältöä, kuten taistelutekniikoita. Yleiskielessä lähes samaa tarkoittavalla käsitteellä 'budolaji' (budo = jap. soturin tie) tarkoitan tässä työssä japanilaisia do-lajeja, esimerkiksi aikido ja kyodo. Kaikki tässä työssä esitellyt lajit eivät suinkaan pyri ensisijassa olemaan tehokkaita taistelulajeja, vaan myös muut asiat ovat keskeisiä. Henkisemmin suuntautuneita ovat mm. kyodo ja chi kung.

Selvitys on osa Turun yliopiston uskontotieteen laitoksen Turku-aiheista aineistonkeruuprojektia. Oppiaineessa on tehty useita kaupunkiin liittyviä opinnäytteitä, joista jotkut ovat sivunneet kamppailulajejakin. Kaupunkiin liittyen on jo valmistunut uskonnollisia ja etnisiä yhteisöjä esittelevä käsikirja Moniarvoinen Turku, minkä lisäksi on tekeillä vaihtoehtolääkintää koskeva selvitys. Kamppailulajiselvitys niveltyy osaksi tätä monimuotoista projektia. Sen keskeisen lähdeaineiston muodostavat kyselylomakehaastattelut on tehty kesäharjoittelun yhteydessä elokuussa 1996, jota on täydennetty jälkikäteen.

Haluan tässä yhteydessä kiittää kamppailulajiseuroja avuliaisuudesta, käsikirjoitusta kommentoineita Ulla Kurkista ja Veikko Anttosta sekä muutoin avustanutta Matti Kamppista. Turun kaupungin liikuntavirasto otti kartoitoituksen ystävällisesti julkaistavakseen. Tutkimusta olisi tuskin kuitenkaan tehty ilman omakohtaista kiinnostusta aiheeseen. Tästä on kiittäminen Virpi Kinnusta, joka sai minut aloittamaan aikidon keväällä 1995.

Tuomas Martikainen
Turussa 20. huhtikuuta 1997