| KOTISIVU | ALKUSANAT | HISTORIA | LAJIT JA SEURAT | LÄHTEET |
Kamppailulajit ja -seurat |
|
[Huom! Ajankohtaiset tiedot ja tarjolla olevat lajit kannattaa tarkastaa seurojen kotisivulta tai Kamppailulajit Suomessa -sivustolta.] Turussa on mahdollista harrastaa monia erilaisia kamppailulajeja. Tässä kappaleessa esitellään lajit ja ne seurat, joissa niitä on mahdollista harjoitella. Kustakin lajista kerrotaan pääpiirteet, sen tulemisesta Suomeen, saatavilla oleva suomenkielinen kirjallisuus sekä turkulaiset seurat ja niiden toiminta. Samasta seurasta voi olla useammassakin kohdassa, jolloin seuran päälajin yhteydessä on kerrottu laajemmin koko seuran toiminnasta. Seurojen toimintatiedot pohjautuvat elokuussa 1996 ja tammikuussa 1997 tehtyihin kyselyihin. Muut tiedot olen koonnut alan kirjallisuudesta, lehdistöstä ja muusta saamastani aineistosta. Seuroille on tarjottu mahdollisuus kommentoida niitä koskevia tietoja. Tiedot seurojen toiminnasta, jäsenmäärästä, ohjaajien vyöarvoista ym. ovat herkästi muuttuvia. Seurojen toiminnan laajuus on vaihtelualtista ja kausiluontoista. Useimmat seurat toimivat talkooperiaatteella. Vanhemmat seurat ovat luonnollisesti vakiintuneempia, mutta esim. ohjaajien vaihdokset tai harjoittelupaikan siirtyminen voivat saada aikaan suuria heilahteluja. Kaikki artikkeleissa olevat tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia. Tämä johtuu sekä lajien erilaisuudesta että tietojen tarkkuudesta. Esim vyöarvoihin on hyvä yleisesti ottaen suhtautua tietyllä varautuneisuudella, eikä esim. dan-arvojen vertailu lajien välillä ole suoraan mahdollista. Vöiden myöntämisen periaatteet vaihtelevat, eikä kaikkia vöitä ei ole suoritettu/hyväksytty suomalaisten lajiliittojen toimesta. Jopa saman lajin ja tyylisuunnan sisällä voi olla vaihteluja. Seurojen jäsenmäärää ym. koskevat tiedot ovat usein arvioita. Mitä suurempi seura, niin sitä suurempi on virheen mahdollisuus. Lukuja tuleekin pitää lähinnä suuntaa-antavina. Harrastusta valitsemassa olevan kannattaa suhtautua asiaan vakavasti. Seurat ovat erilaisia ja niissä voidaan korostaa eri asioita. Kannattaa käydä katsomassa useampien seurojen näytöksiä ja harjoituksia, sekä keskustella vetäjien ja harrastajien kanssa. Ei kannata säästää väärässä paikassa, eikä myöskään olettaa, että hinta on laadun tae. Sama laji voi toisessa seurassa olla aivan erilaista kuin toisessa. Lajia pohtiva voi tutustua Jarmo Östermanin kirjaan Maailman kamppailutaidot, joka on aika hyvä yleisteos kamppailulajeista. Tarkempi perehtyminen johonkin tiettyyn lajiin vaatii usein perehtymistä myös ulkomaiseen kirjallisuuteen. Mikäli on kiinnostunut suomalaisesta kamppailulajiharrastuksesta yleensä, niin kannattaa tutustua Budoka-lehteen, joka ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Myös Suomen Karateliiton Budo-Express on hyvä yleislehti, j oskin karatepainotteinen. 1. AIKIDOAikido on moderni japanilainen budolaji. Aikido on japanin kieltä ja tarkoittaa harmonisen voiman tietä. Lajin on kehittänyt japanilainen Morihei Ueshiba (1883 - 1969), joka oli opiskellut useita eri kamppailulajeja. Tärkeitä vaikutteita hän sai mm. daito-ryu aikijujutsusta. Aikidon filosofinen perusta pohjautuu Ueshiban voimakkaisiin uskonnollisiin kokemuksiin. Aikidolle on tyypillistä pyöreät liikkeet, erilaiset heitot ja väkivallattomuuden periaate. Lajissa harjoitellaan myös puisilla aseilla: kepillä (jo), puukolla (tanto) ja miekalla (bokken). Aikidoa on useita eri suuntauksia, joissa pääsääntöisesti ei kilpailla. Aikidoka pukeutuu valkoiseen budopukuun ja mustaan housuhameeseen, hakamaan.Suomeen aikido tuli vuonna 1970, kun japanilainen Toshikazu Ichimura piti näytökset Turussa ja Helsingissä. Hän ohjasi pohjoismaisen aikidon kehitystä aina vuoteen 1986 asti. Suomen Aikidoliitto perustettiin vuonna 1970. Nykyään aikidoa harjoitetaan noin 50 seurassa ja aktiiviharrastajia on 3 000. Suomen Aikidoliitto julkaisi Aikido-lehteä 1970-luvun lopulta lähtien, mutta se hiipui 1990-luvulle tultaessa. Lehteä on alettu julkaista uudelleen vuonna 1997 ja se ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Suomalainen aikido edustaa pääsääntöisesti ”aikikai”-suuntaa, josta vastaa Morihei Ueshiban pojanpoika Moriteru Ueshiba. Pääkaupunkiseudulla toimii muutama seura, jossa harjoitellaan ki-aikidoa. Ki-aikidon on perustanut Morihei Ueshiban oppilas Koichi Tohei ja se toiimii itsenäisenä organisaationa Aikidoa käsittelevää kirjallisuutta on julkaistu muutama nide. Ismo Päiviö on kirjoittanut lajista kirjassa Judo, aikido, karate (Korpiola, Päiviö, Kihlberg, WSOY, 1974). Rainer Varis julkaissut kaksi aihetta käsittelevää pienjulkaisua. Uusin kirja on turkulaisen Petteri Sileniuksen tekemä Aikido - harmonisen voiman tie vuodelta 1991. 1.1. Turku Aikikai ryTurku Aikikai perustettiin keväällä 1991. Sen toiminta oli aluksi rinnakkaista Budokwain aikidojaoston toiminnan kanssa, kunnes lopullinen erkaantuminen tapahtui alkuvuodesta 1993. Seuran harjoitteli Brahenkatu 20:ssa omalla dojolla vuodet 1993-1998. Nykyään se jakaa harjoittelutilat yhdessä budoseuraseura Shaolinin kanssa Nahkurinkadulla. Aluksi yhdistys toimi Vanhalla Hämeentiellä Turun Ju-jutsuseuran alivuokralaisena ja sen jälkeen Sorsantien budosalilla. Turku Aikikaissa harjoitellaan aikidon lisäksi iaidoa ja vanhaa japanilaista bujutsutaitoa, Tenshin Shoden Katori Shinto ryuta. Jälkimmäisen toiminta on varsin pienimuotoista ja sen harjoittajat valikoidaan.Seurassa on 300 jäsentä, joista 100 on aktiiveja. Aikidoharjoituksia pidetään noin 15 kertaa viikossa ja niihin osallistuu keskimäärin 20 henkeä. Junioreille on omaa toimintaa. Yhdistys julkaisee omaa aikidolehteä, Nakaimaa. Omia aikidoleirejä järjestetään säännöllisesti. Vuosittain lajia käyvät opettamassa japanilaiset Kazuo Igarashi (6. dan) ja Tetsutaka Sugawara (7. dan). Keskeinen valmentaja on ammattiopettaja Petteri Silenius (6. dan), jonka lisäksi ohjaajina toimivat mm. Turkka Kuvaja (3. dan), Kari Janhunen (2. dan) ja Jarmo Luomansuu (2. dan). Yhdistys on jäsen Suomen Aikidoliitossa.
1.2. Aikibudo Turku ryTurun Aikibudo ry on perustettu vuonna 1996. Yhdistys jatkaa Budokwain aikidojaoston toimintaa. Vuoden 1994 syksyllä Budokwain aikidotoiminta aloitettiin uudelleen Risto Vaihisen toimesta, joka edelleen seuran keskeinen ohjaaja. Seura on viimeaikoina suuntaunut Iwama-ryu aikidon opettamiseen.Turun Aikibudo ry:ssä on hieman yli 70 jäsentä, joista aktiiveja on n. 35. Harjoituksia on kahdeksan kertaa viikossa. Toiminta on vähitellen kehittynyt nykyiselleen. Seura harjoittelee kaupungin budohallissa. Alkeiskursseja järjestetään 4 kertaa vuodessa. Junioreille on omaa toimintaa. Valmentajina toimivat Risto Vaihinen (1. dan), Teemu Kurki (1. kyu) ja Lasse Korpinen (2. kyu). Turun Aikibudo kuuluu Suomen Aikidoliittoon. 1.3. Turun Yamatokai ryTurun Yamatokai ry perustettiin vuonna 1994. Sen perustajina olivat mm. Marjaana ja Toshio Kato, jotka olivat aikoinaan toimineet Budokwaissa. Turun Yamatokai harjoittelee kaupungin budohallilla. Harjoituksia on 6 kertaa viikossa, joista 2 on juniorivuoroa. Jäseniä yhdistyksessä on 50 ja aktiiveja 45. Lisäksi on 20 juniorijäsentä. Seuran opettajina toimivat Toshio Kato (5. dan aikido, 5. dan sports chanbara), Pertti Akkanen (1. dan) ja Timo Kallioniemi (1. kyu). Seura toiminta on kasvavaa. Turun Yamatokai on jäsen Suomen Aikidoliitossa.Yamatokaissa alkoi syksyllä 1996 uutena lajina sports chanbara, joka on japanilaista miekkailua pehmeillä miekoilla. Lajin on kehittänyt japanilainen Tanabe Tetsudo (s. 1942). Välineinä käytetään pitkiä ja lyhyitä pehmeitä miekkoja, puukkoja, keihäitä ja keppejä. Lajissa kilpaillaan. Toistaiseksi sports chanbaraa ei voi harjoitella muualla kuin Turussa.
2. CAPOEIRACapoeira on brasilialainen kamppailulaji, jonka juuret ovat afrikkalaisissa perinteissä ja tansseissa, joita Brasiliaan 1500-luvulta alkaen tuodut orjat harrastivat. Kamppailu on naamioitu tanssin muotoon. Lajiin kuuluu mm. potkuja, väistöjä ja kärrynpyöriä. Capoeirassa liikutaan myös lattiatasossa. Erityisen capoeiramusiikin merkitys harrastamisessa on olennainen. Nykyiselleen laji on kehittynyt tämän vuosisadan kuluessa ja siinä voi myös kilpailla, mikä on kylläkin harvinaisempaa. Capoeiran keskeiset tyylisuunnat ovat perinteinen Angola ja Mestre Bimban uudistama Regional-suunta. Suomalaiset harrastajat eivät käytä mitään erityistä capoeira-pukua.Suomeen capoeira on tullut 1980-luvun loppupuoliskolla. Nykyään sitä harrastetaan Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Kahdessa jälkimmäisessä on omat yhdistykset. Kansallista liittoa ei ole. Suomessa capoeiran harrastajia on alle sata. 2.1. Turun capoeira-ryhmäTurkuun capoeiran toi tanssija Ritva Saastamoinen, joka oli opiskellut lajia Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Brasiliassa. Lajia on harrastettu Turussa syksystä 1989 asti. Ryhmä ei ole toistaiseksi järjestäytynyt, vaikka sellaista onkin suunniteltu. Tyylisuunta on lähinnä Regional-suunta. Harjoittelupaikkana on viime aikoina ollut Samba Cariocan tila Itäisellä Rantakadulla. Aktiiviharrastajia on n. 10. Aloittelijoita otetaan pitkin vuotta.
3. ESCRIMA / KALI, PENTJAK SILATEscrima, eli kali, on filippiiniläinen ja pentjak silat indonesialainen taistelutaito. Molempien lajien historia on pitkä. Escrimassa ovat tärkeässä asemassa erilaiset aseet, vaikka siinä on myös aseettomia tekniikoita. Pentjak silat on monipuolinen taistelutaito, jossa käytetään myös erilaisia aseita. Molempia lajeja on lukuisia tyylejä. Niiden harrastus on länsimaissa on melko vähäistä, mutta kasvavaa. Suomessa lajien harrastajia on varsin vähän.3.1. Filipino Martial Arts Turku, FinlandHannu Hiltunen tutustui escrimaan Ilpo Jalamon kautta 1980-luvun vaihteessa. Shaolinissa karatea harrastanut ja jujutsua opettanut Hiltunen opiskeli ohessa escrimaa. Hänen keskeisiä opettajia ovat olleet Dan Inosanto ja Cass Magda. Escriman opetuslisenssin hän sai vuonna 1986. Seuraavana vuonna hän perusti oman seuran, Filipino Martial Arts Turku, Finland t:mi. Pentjak silatiin hän alkoi tutustua hieman myöhemmin. Seurassa opetetaan escrimaa (kalia) ja bukti negara -tyylisuunnan pentjak silatia. Lisäksi Hiltunen on opiskellut Bruce Leen kehittämää jeet kune do -taistelumetodia, jota hän saa myös opettaa. Hiltunen järjestää joka vuosi 2 - 3 ulkomaisten opettajien leiriä Suomessa.Seuran toiminta on tarkoituksella pidetty pienimuotoisena. Jäseniä on 15 - 20, joista 15 on aktiivisia. Harjoituksia järjestetään 2 - 3 kertaa viikossa Puolalanmäen koulussa. Alkuaikoina toimittiin Shaolinin tiloissa. Opettajina toimivat Hannu Hiltunen ja Tomi Knuutila. Junioritoimintaa ei ole. Alkeiskursseja ei enää olla järjestetty, vaan jäsenet hakeutuvat muilla perustein. Hiltunen on toistaiseksi siirtynyt ulkomaille, mutta ryhmän toiminta jatkuu silti. 3.2. ShaolinHannu Hiltunen aloitti Shaolinin escriman ohjaamisen 1980-luvulla. Hiltusen lähdetty oli lajin opetuksessa muutaman vuoden tauko, mutta sitä on jälleen harrastettu vuodesta 1995 lähtien, kun Shaolinissa jujutsua opettava Kaj Westersund aloitti lajin uudestaan. Westersund on Suomen ensimmäisiä escriman harrastajia Hänen ensimmäinen opettajansa oli Jay Dobrin. Lajia voi harrastaa Shaolinissa muutamana päivänä viikossa. Harjoittelijoita on nykyään 20. Alkeiskursseja järjestetään säännöllisesti.
4. GAESHIDOGaeshido on merimaskulaisen Aki Äijälän kehittämä taistelutaide. Gaeshido on japanin kieltä ja tarkoittaa vastauksen tietä. Judossa ruskean vyön omaava Äijälä koki judon tarjoaman vaihtoehdon yksipuolisena ja alkoi jo varhaisessa vaiheessa opiskella kamppailulajeja käsittelevää kirjallisuutta. Lisäksi hän tutustui ystäviensä kanssa näiden harjoittamiin kamppailulajeihin. Tämän perusteella Äijälä kehitti 1990-luvun alkupuolella gaeshidon. Äijälä katsoo lajinsa edustavan uudistettua shinobi-jutsua. Gaeshido ei Äijälän mukaan ole niinkään tekninen kuin periaatteellinen järjestelmä. Lajiin kuuluu kaikki mahdollinen taistelemiseen liittyvä, iskuista ja potkuista keppeihin ja kuulakärkikyniin, hengitysharjoitteista ja lääkinnästä erätaitoihin. Gaeshidon harrastajat pukeutuvat sisätiloissa mustaan tai valkoiseen harjoitusasuun ja ulkona useimmiten maastopukuun.Gaeshidon harjoittaminen aloitettiin Naantalissa judoseura Zenjudon gaeshidojaostona vuonna 1992. Toimintaa on sittemmin laajennettu Turkuun, Maskuun, Lietoon ja Raisioon. Harrastajia on noin 180, joista aktiiveja on puolet. Äskettäin perustettiin Gaeshidon-kanin alaisuuteen Suomen Gaeshidoliitto. Liitto ei julkaise omaa lehteä. 4.1. Gaeshido-kan ryGaeshidon harrastaminen aloitettiin Turussa vuonna 1994. Gaeshido-kan perustettiin vuonna 1994. Seura siirtyi harjoittelemaan omalle salille satama-alueen lähistölle keväällä 1999. Harjoituksia on useita tunteja päivässä. Seura tarjoaa myös monenlaista muuta itsepuolustukseen ja turvallisuuteen liittyvää koulutusta. Seurassa on kuutisenkymmentä aktiivia. Alkeiskursseja järjestetään 2 - 4 kertaa vuodessa. Tärkein ohjaaja on Aki Äijälä.
5. HAPKIDOHapkido on moderni korealainen kamppailulaji. Hapkido tarkoittaa harmonisen voiman tietä. Sen tekniikat pohjautuvat vanhoihin korealaisiin ja japanilaisiin taistelutaitoihin. Lajin loi korealainen Choi Yong Sool (1904-1986). Hapkido on monipuolinen kamppailutaito ja sen tekniikoihin kuuluu mm. potkuja, lyöntejä, heittoja ja sidontoja. Periaatteiltaan hapkido muistuttaa aikidoa. Hapkidoa on useita eri tyylisuuntia. Harrastajat pukeutuvat valkoiseen harjoitteluasuun.Turussa harrastetaan sin moo hapkidoa, jonka on tuonut maahan Porissa vaikuttava Rami Vainionpää (4. dan). Tyyli perustuu korealaisen Ji Han Jaen opetuksiin, joita Euroopassa edustaa saksalainen Jurg Ziegler (8. dan). Vainionpää on vastuussa Skandinavian maiden opetuksesta. Tätä tarkoitusta varten on perustettu Scandinavian Sin Moo Hapkido Association, joka toimii lajin kokoavana liittona. Suomessa lajia on harrastettu 1990-luvun alusta lähtien. Ensimmäinen seura perustettiin Poriin vuonna 1991. Maassa on noin 400 sin moo hapkidon harrastajaa. He ovat keskittyneet läntiseen Etelä-Suomeen. Helsingin seudulla harjoitetaan erästä toista hapkidosuuntausta. Rami Vainionpää on kirjoittanut hapkidosta kirjan Sin Moo Hapkido - Taivaallinen taistelutaito. 5.1. Turun Hapkidoseura ryTurun Hapkidoseura ry perustettiin vuonna 1993. Paikkakunnalle opiskelemaan muuttanut Tero Haapala perusti tuolloin seuran. Sittemmin vetäjäksi on tullut porilainen Joni Mäkelä. Seura hakee vielä paikkaansa turkulaisten kamppailulajien joukossa. Harjoituksia on 7 kertaa viikossa ja niissä käy 10 - 15 harrastaa. Jäseniä seurassa on 40 - 50, joista aktiiveja on noin 30. Yhdistyksellä on myös junioritoimintaa. Nykyään Turun Hapkidoseura harjoittelee kaupungin budohallilla Virusmäentiellä. Alkeiskursseja järjestetään 2 - 3 kertaa vuodessa. Seuran keskeiset vetäjät ovat Joni Mäkelä (1. cup), Petri Raunio (2. cup), Ismo Sjöblom (3. cup) ja Jukka Sinkkonen (4. cup).
6. IAIDOIaido on vanhoihin japanilaisiin miekkailutaitoihin pohjautuva budolaji. Iaido tarkoittaa miekan tietä. Iaidossa harjoitellaan pääasiassa yksin miekalla tehtäviä liikesarjoja, jotka koostuvat miekan vedosta, erilaisista lyönneistä ja miekan palautuksesta tuppeen. Laji on kehittynyt samuraiden käyttämästä miekankäsittelytaidosta, joka oli osa sotataitoa. Iaidon varsinaisena perustajana pidetään samuraita nimeltään Hayashizaki Jinsuke Shigenobu (n. 1546 - 1621) ja useimmat nykyisin harjoitettavan iaidon koulukunnat juontavat juurensa häneen. Jo hänen arvellaan korostaneen myös miekkailutaidon henkistä puolta. Iaidon harrastaja pukeutuu perinteiseen samuraiasuun, johon kuuluu takki ja japanilainen housuhame, hakama. Väriltään asu on musta tai valkoinen.Suomessa iaidoa on harrastettu 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Lajin toi Suomeen silloinen Pohjoismaiden aikidon päävalmentaja Toshikazu Ichimura. Tämä johti siihen, että iaidoa harrastettiin alkuaikoina lähinnä aikidoharrastajien keskuudessa, mutta sittemmin lajien harrastajakunta on eriytynyt. Suomen Iaido-Liitto ry perustettiin vuonna 1986. Samana vuonna Pohjoismaissa vieraili ensimmäisen kerran japanilainen Gakudo Takada (8. dan), jonka vaikutus on suomalaiseen iaidoon on ollut todella merkittävä. Hänen opettamansa Muso Shinden ryu on maan suurin iaidotyyli. Suomen Iaido-Liittoon kuuluu 10 jäsenseuraa ja aktiiviharjoittelijoita on alle 100. Muiden koulukuntien toiminta Suomessa on hyvin pientä. 6.1. Turku Aikikai ryTurkulainen iaido-toiminta alkoi Budokwain aikidojaoston yhteydessä 1970-luvun loppupuolella. Tällöin toiminnasta vastasi sittemmin Helsinkiin muuttanut Veikko Pöyhönen. 1980-luvun puolivälissä vastuu iaidosta siirtyi Petteri Sileniukselle (2. dan), joka vastasi opetuksesta vuoteen 1989 asti. Siitä lähtien opetuksesta on vastannut Kristoffer Sandelin (3. dan). Budokwain aikidotoiminnan siirtyessä pääosiltaan Turku Aikikaihin vuonna 1993 seurasi iaidoryhmä mukana. Sen jälkeen se on ollut osa Turku Aikikain toimintaa. Ryhmä harjoittelee budoseura Shaolinin dojolla Nahkurinkadulla. Turku Aikikai on Suomen Iaido-Liiton jäsenseura. Harjoituksia on kaksi kertaa viikossa ja aktiivisia harrastajia on kymmenkunta. Toiminta on jo kauan ollut vakiintunutta tietylle tasolle.
7. JUDOJudo on moderni japanilainen budolaji. Judo on japanin kieltä ja tarkoittaa pehmeää tietä. Lajin on kehittänyt Jigoro Kano. Se perustuu pitkälti vanhoihin jujutsutekniikoihin, joista on karsittu pois vaarallisimmat tekniikat, lyönnit ja potkut. Judossa harjoitellaan mm. heittoja, kuristuksia ja sidontoja. Kilpaileminen on tärkeässä asemassa. Judo on myös olympialaji. Judoa harjoitellaan valkoisessa judopuvussa.Suomeen judo tuli ensimmäisenä budolajina 1950-luvulla. Suomen Judoliitto perustettiin vuonna 1958. Liitossa on noin 120 jäsenseuraa ja 10 000 aktiivijäsentä. Liitto on julkaissut vuodesta 1970 lähtien Ippon-lehteä. Useat suomalaiset judokat ovat menestyneet hyvin arvokilpailuissa. Judosta on julkaistu melko paljon suomenkielistä kirjallisuutta. Klassikon aseman saavuttaneesta Max Jensenin kirjasta Judo (Tammi, 1972) on otettu lukuisia painoksia. Suosittua lukemistoa on myös ollut saman tekijän Judon salaisuudet ja musta vyö (Tammi, 1973). Kyösti Korpiola kirjoitti judosta kirjaan Judo, aikido, karate (Korpiola, Päiviö, Kihlberg, WSOY, 1974). Esko Lammin Judo-valmennus (1979) keskittyy nimensä mukaisesti valmennukseen. Uudempaa kirjallisuutta edustaa Des Marwoodin käännöskirja Judon taito (Karisto, 1992) sekä Seppo Myllylän ja Riitta Päiviön Opi judoa, tekniikat, vyöarvot, harjoittelu (1994). Ippon-lehdestä voi seurata ajankohtaisia judoasioita. 7.1. Budokwai ryTurun Judoseura ja Turun Akateeminen Judokerho yhdistyivät helmikuussa 1972 Budokwai ry:ksi. Seuran lajeina olivat alussa judo, karate ja aikido. Myöhemmin mukaan on tullut taekwondo ja iaido. Aikido ja iaido lähtivät omaksi seurakseen vuonna 1993. Aikido-toiminta alkoi hetkeksi uudelleen, mutta vuoden 1997 alussa. Budokwai on turkulaisen budotoiminnan keskeisin emoseura. Siitä on aikanaan erkautunut Shaolin, Karate Sankukai, Judokai, Turku Aikikai, Aikitaiso, Turun Taekwondo Team ja Turun Aikibudo. Judotoiminta on ollut seuralle tärkeää koko ajan.Judon harrastajia seurassa on noin 150. Kilpailijoita heistä on noin 20. Harjoittelijoita on kaikissa ikäryhmissä. Jaosto harjoittelee nykyään kaupungin budohallilla Virusmäentiellä. Harjoituksia toistakymmentä viikossa. Alkeiskursseja järjestetään 2 kertaa vuodessa. Seuran järjestämä jokakesäinen Turun judoviikko on koko maan tärkeimpiä judoleirejä. Keskeinen valmentaja on Reijo Ojala (4. dan). Muita ohjaajia on runsaasti. Budokwai on yksi Suomen suurimmista judoseuroista. Yhdistys kuuluu Suomen Judoliittoon. Vuoden 1999 alusta Budokwain judojaosto ja Judokai perustivat uudelleen Turun Judoseuran ja judotoiminta Budokwaissa on toistaiseksi lakkautettu.
7.2. Judokai ryJudokai ry:n perusti vuonna 1981 Budokwaista lähtenyt Mikko Seppälä. Sittemmin Seppälä on jättänyt Judokain toiminnan. Seura harjoittelee kaupungin budohallissa Virusmäentiellä. Samoissa tiloissa on myös seuran toimisto. Judokaissa on 100 jäsentä, joista aktiiveja on 85. Seura on erikoistunut junioritoimintaan. Nuoret muodostavat suuren enemmistön seuran jäsenistä. Harjoituksia on 22 kertaa viikossa. Aktiivisia kilpailijoita on kymmenkunta. Seuran valmentajia ovat Anu Nurmi (1. kyu), Jari Jämsä (3. kyu), Mikko Lehtinen (2. kyu), Jussi Hovikoski (2. kyu), Tapio Helle (2. kyu) ja Toni Leppäaho (1. kyu). Seura kuuluu Suomen Judoliittoon, vaikka oli välillä siitä muutaman vuoden eronneena.Vuoden 1999 alussa Budokwain judojaosto ja Judokai perustivat uudelleen Turun Judoseuran ja Judokain judotoiminta on loppunut.
7.3. Runosmäen Urheilijat ryRunosmäen Urheilijat on perustettu vuonna 1979. Vuonna 1996 seurat lajit olivat naisvoimistelu, lentopallo, salibandy ja judo. Judon se otti ohjelmistoonsa vuonna 1982, jolloin harjoituksista vastasi Raimo Lindström. Tässä vaiheessa judojaosto toimi yhteistyössä Turun Työväen Voimailijoiden kanssa. Yhteistyö loppui vuonna 1984 ja uudeksi kumppaniksi tuli Turun Weikot. Tämä jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi ja vuodesta 1985 jaosto on toiminut itsenäisesti. Pitkäaikaisena ohjaajana on ollut Maria Markkanen (2. kyu, 1984 - 94), joka on sittemmin muuttanut paikkakunnalta. Nykyään harjoituksista vastaavat Petri Arnamo (2. kyu), Harri Niva (2. kyu) ja Ilkka Vuoristo (2. kyu).Seura harjoittelee kaupungin budohalilla Virusmäentiellä. Harjoituksia on 1 - 2 kertaa viikossa. Jäseniä ja aktiiveja on noin 10. Parhaillaan on välivuosi toiminnassa muutaman aktiivin varusmiespalvelun vuoksi. Alkeiskursseja järjestetään yleensä 2 kertaa vuodessa. Seura kuuluu Suomen Judoliittoon.
7.4. ShaolinTurkulaisen budolajien monitoimiseuran Shaolinin valikoimiin kuuluu myös judo. Judotoiminnan alkuajankohta Shaolinissa on hieman epäselvä, mutta sitä on ollut jo 1980-luvun alkupuolella. Alkuaikoina judoa ohjasi Teppo Uimonen. Nykyään valmentajana toimii Risto Laitinen (1. dan). Harjoituksia järjestetään muutaman kerran viikossa. Alkeiskursseja järjestetään useampi kerta vuodessa. Nyttemmin judon pohjalta on kehitetty uusi laji, goshin judo, jossa yhdistellään mm. karaten, nyrkkeilyn ja judon tekniikoita. Päävalmentaja on Risto Laitinen. Goshin judon tarkoituksena on valmentaa harrastajia Ultimate Fighting -kilpailuihin. Varsinaista judoa ei Shaolinissa enää harjoitella.
7.5. Turun JudoseuraBudokwain judojaosto ja Judokai perustivat Turun Judoseuran uudelleen alkuvuodesta 1999. Tällä hetkellä Turun Judoseura on kaupungin suurin judon erikoisseura.8. JUJUTSUJujutsu on japanilainen kamppailulaji. Jujutsu on japanin kieltä ja tarkoittaa pehmeää taitoa. Jujutsu kehittyi feodaalisessa Japanissa aseettomana sotataitona lukuisiksi eri kouluiksi ja koulukunniksi. Näistä vanhoista kouluista vain harvojen toiminta jatkuu edelleen. Perinteisestä japanilaisesta jujutsusta vaikutteita saaneita lajeja ovat mm. aikido ja judo. Maailmalla on lukuisia jujutsukoulukuntia, joista osa on moderneja luomuksia. Niissä on tavallisesti yhdistelty eri lajeista ja tyyleistä tekniikoita toimiviksi kokonaisuuksiksi. Muodollinen yhteys japanilaisiin taitoihin on silti pyritty pitämään. Jujutsutekniikat ovat erittäin monipuolisia ja sisältävät mm. lyöntejä, potkuja, heittoja ja sidontoja. Useissa tyyleissä harjoitellaan myös eri aseiden käyttöä.Suomeen jujutsun on tuonut Auvo Niiniketo. Vaikutteensa hän haki alkuvaiheessa Ruotsista. Ensimmäinen alkeiskurssi järjestettiin vuonna 1978. Suomen Jujutsuliitto perustettiin vuonna 1980. Niiniketo lähti Jujutsuliitosta ja liitti omat seuransa Suomen Karateliiton alaisuuteen 1990-luvun alussa. Auvo Niiniketo on kehittänyt jujutsutyylin, hokuto-ryun. Lajia harrastetaan noin 40 seurassa ja jäseniä on noin 8000. Tyyli on Suomen laajimmalle levinnyt jujutsusuuntaus. Maassa toimii myös joitakin muita jujutsusuuntia, joista osa on järjestäytynyt Suomen Jujutsuliiton alaisuuteen. Jujutsuliitossa on vajaa kymmenen jäsenseuraa, joissa on jonkin verran yli 500 jäsentä. Jujutsua koskevaa kirjallisuutta ei Suomessa ole paljoa julkaistu. Auvo Niinikedon Ju-jutsu, itsepuolustuksen perusta (Tammi, 1982) on harvoja alaa käsitteleviä julkaisuja. 8.1. ShaolinTurkulainen jujutsuharrastus alkoi vuonna 1981 Shaolinissa, jolloin lajia alettiin harrastaa Auvo Niinikedon johdolla. Alkuaikojen aktiiveja olivat mm. Hannu Hiltunen ja Petri Kosonen. Jujutsun suosio kasvoi jatkuvasti ja ryhmä järjestäytyi omaksi yhdistykseksi. Turun Ju-jutsuseura perustettiin vuonna 1987. Harjoitusvuorojen puutteen vuoksi ryhmä lähti Shaolinista vuonna 1991. Tällöin Shaoliniin saatiin jujutsuopettajaksi Kaj Westersund (2. dan) Espoosta, joka aloitti toiminnan uudelleen. Hän edust aa toistaa jujutsusuuntausta, joka on yhteydessä Suomen Jujutsuliittoon. Alkeiskursseja järjestetään 4 kertaa vuodessa. Westersundin jujutsu on saanut vaikutteita Ruotsista, Englannista ja Saksasta. Shaolinissa on noin 110 jujutsukaa. Viikossa lajia harraste taan 12 tuntia. Myös junioreille on omaa toimintaa. Kaj Westersund on päätoiminen budo-opettaja, joka ohjaa myös escriman harrastajia.
8.2. Turun Ju-jutsuseura ryTurun Ju-jutsuseuran perustamiseen johtanut toiminta alkoi Shaolinissa vuonna 1981. Seura järjestäytyi vuonna 1987 ja lähti Shaolinista vuonna 1991. Väliaikainen harjoituspaikka löytyi erään ravintolan yläkerrasta Vanha Hämeentie 3:ssa. Omat pysyvät tilat saatiin vuonna 1992, kun seura vuokrasi ison hallin Tehtaankatu 2:sta. Hallilla harjoittelee myös Turun Kontaktikarateseura, joka on jujutsukoiden alivuokralainen. Turun Ju-jutsuseuran tyyli on Auvo Niinikedon kehittämä hokuto-ryu jujutsu. Seurassa on 300 jäsentä ja aktiivia. Harjoituksia pidetään eri ryhmille 16 kertaa viikossa. Seura toimii talkooperiaatteella. Junioreille on omaa toimintaa. Alkeiskursseja järjestetään vastaisuudessa 2 kertaa vuodessa. Omaa lehteä on tehty kaksi numeroa. Valmentajia on useita, mutta tärkeimmät ovat Mika Ståhlberg (1. dan) ja Manne Tiensuu (1. dan). Seura on Suomen Karateliiton jäsenseura.
9. KARATEKarate on moderni japanilainen budolaji, jonka historialliset juuret ovat Okinawan saarilla. Karate on japania ja tarkoittaa tyhjää kättä. Lajin historia johtaa Okinawan kautta kiinalaisiin taistelutaitoihin. Okinawan saarella nämä taidot olivat jalostuneet vuosisatojen ajan, kunnes niitä alettiin esittää ja levittää, ensiksi Japanissa, 1920-luvulta alkaen. Merkittävä henkilö modernin karaten kehityksessä on Gichin Funakoshi (1868 - 1957). Tämän vuosisadan aikana karate on jakautunut lukuisiin er i koulukuntiin sekä vaikuttanut muihin kamppailulajeihin. Jotkut karatetyylit ovat saaneet vaikutteita myös toisista lajeista. Laajalle levinneitä tyylejä ovat mm. shotokan, kyokushinkai, goju-ryu, wado-ryu ja shito-ryu.Karatelle ovat tyypillisiä voimakkaat potku- ja lyöntitekniikat. Joissakin tyyleissä on myös heittoja ja sidontoja. Karatessa voidaan harjoitella myös erilaisilla aseilla. Useissa tyyleissä myös kilpaillaan. Karateka pukeutuu tavallisimmin valkoiseen harjoittelupukuun. Suomeen karate tuli 1960-luvulta alkaen ja ensimmäisenä tyylisuuntana vakiintui wado-ryu. Nykyään Suomessa harrastetaan kymmenkuntaa eri tyyliä. Vuonna 1969 perustettiin Suomen Karateliitto. Toinen SLU:n tunnustama lajiliitto on Suomen Shotokan Karate-Do Liitto. Kaikki karateseurat eivät kuulu näihin liittoihin. Yhteensä karaten harrastajia lienee jonkin verran alle 20 000. Seuroja on yli 120. Suomenkielistä karatekirjallisuutta on jonkin verran saatavilla. Kyokushinkai-tyylin perustaja Masutatsu Oyaman Karaten käsikirja (Otava) vuodelta 1967 on vanhimpia ilmestyneitä kirjoja. Tapio Kihlbergin kirjoitus karatesta kirjassa Judo, aikido, karate (WSOY, 1974) oli pitkään harvoja suomenkielisiä esityksiä. Willy J. Ortiz on kirjoittanut kirjan Traditionaalinen karate-do, käsitteet ja ihanteet (1995), jossa hän kertoo karatesta lähinnä edustamansa shotokan-tyylin kautta. Filosofisempi esitys o n Timo Klemolan vuonna 1988 ilmestynyt Karate-do (Otava). Ilpo Jalamon Karatejutsu (2. painos, 1993) on perusteellinen yleisesitys, joka ei ole koulukuntasidonnainen. Ajankohtaista tietoa lajista saa Suomen Karateliiton julkaisusta Budo-Express, joka ilme styy 6 kertaa vuodessa. 9.1. Budokwai ryKarate kuului alusta alkaen vuonna 1972 perustetun Budokwain toimintaan. Karatea oli tätä ennen harrastettu lyhytaikaisessa Toshinkan-seurassa, Turun Akateemisessa Judokerhossa, Turun Judoseurassa ja Ken Sei Kanissa. Alkuaikojen tärkein valmentaja oli Rolf Koivumäki, joka vuonna 1979 siirtyi Karate Sankukaihin. Kolmea vuotta aikaisemmin seurasta oli lähtenyt Ilpo Jalamo vasta perustettuun budoseura Shaoliniin. Budokwain tyylisuunta oli alkuaikoina sankukai, mutta nykyään se on vakiintunut wado-ryuksi. Wado-ryun (rauhan tie) perusti Hironori Ohtsuka (1892 - 1982). Tyylinä se on suoraviivainen ja jujutsuvaikutteinen.Budokwain karatejaostossa on yli sata aktiivia. Karatekat harjoittelevat nykyään Mestarinkadun Steiner-koululla. Harjoituksia on 12 kertaa viikossa ja niissä käy keskimäärin 20 - 30 henkeä. Alkeiskursseja järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Junioreille omaa toimintaa. Keskeiset valmentajat ovat Mika Rintamäki (2. dan) ja Riitta Rairama (1. dan). Jaosto kuuluu Suomen Karateliittoon.
9.2. Karate Sankukai ryKarate Sankukai ry on perustettu joulukuussa 1979. Perustajat pyysivät Budokwaista lähtenyttä Rolf Koivumäkeä ohjaajaksi, joka suostui tehtävään. Vuonna 1983 Koivumäki palkattiin päätoimiseksi opettajaksi toiminnan laajennuttua huomattavasti. Seuralla on oma tyylinsä, jonka pohja on kuitenkin sankukaissa. Sankukai on Yoshinao Nanbun perustama karatetyyli, jossa on vaikutteita useista eri lajeista sekä karaten Shito ryu ja Shito ryu Shukokai -tyyleistä.Karate Sankukailla on ollut oma dojo vuodesta 1989 lähtien Kirkkotiellä. Vuonna 1995 siirryttiin nykyiseen paikkaan, jossa on monipuoliset harjoitustilat. Ennen vuotta 1989 seura harjoitteli kaupungin kouluissa. Seurassa on 250 jäsentä ja saman verran aktiiveja. Harjoituksia on 33 kertaa viikossa ja niissä käy keskimäärin 15 - 25 henkeä per harjoitus. Junioreilla omat iän ja vyötason mukaan jaetut ryhmänsä. Alkeiskursseja järjestetään 4 kertaa vuodessa. Seuralla omaa pienimuotoista budotarvikevälitystä . Eri vetäjiä on useita, mutta tärkein on Rolf Koivumäki (6. dan karate, 7. dan karatejutsu). Seura kuuluu Suomen Karateliittoon
9.3. Ken Sei Kan ryKen Sei Kan ry on perustettu vuonna 1969 ja on siten Turun vanhin yhtäjaksoisesti toiminut budoseura. Seuran tyylisuunta oli aluksi wado-ryu, mutta se vaihtui jo 1970-luvun taitteessa shotokaiksi. Shotokai on Gichin Funakoshin oppilaan Shigeru Egamin perustama koulukunta, joka pitäytyy perinteisessä karatessa, eikä sisällä kilpailua. Suomessa on alle 10 shotokaiseuraa, joista valtaosa on järjestäytynyt Suomen Karate-Do Shotokai ry:ksi. Tyylin keskeinen vaikuttaja Suomessa on Ken Sei Kanin ohjaaja Pekk a Venäläinen.Ken Sei Kanin toiminta on jo kauan ollut vakiintunut tietylle tasolle. Jäseniä on n. 60, joista aktiiveja on n. 45. Junioreita on lisäksi 50 - 60. Harjoituksia järjestetään 6 kertaa viikossa. Omia harjoitustiloja ei ole missään vaiheessa ollut, vaan kaupungin koulujen tiloja on käytetty tarpeen mukaan. Viime aikoina ollaan oltu Kastun, Juhana Herttuan, Puolalanmäen ja Topeliuksen koulujen tiloissa. Yhdistys järjestää myös karateleirejä ja itsepuolustuskursseja. Alkeiskursseja järjestetään vähintään kaksi kertaa vuodessa. Keskeiset vetäjät ovat Pekka Venäläinen (5. dan), Yrjö Luukkanen (4. dan), Pertti Ruohonen (4. dan) ja Mika Viljanen (2. dan). Seura on ollut Suomen Karateliiton jäsen. Nykyään yhdistys kuuluu Suomen Kuntourheiluliittoon.
9.4. ShaolinShaolin t:mi on perustettu vuonna 1976. Nimi viittaa kiinalaiseen Shaolinin temppeliin, jolla on pitkät perinteet kamppailutaitojen harjoittelupaikkana. Shaolin on Turun monipuolisin kamppailulajiseura, sillä siellä on nykyään mahdollista harjoitella mm. karatea, kobudoa, jujutsua, escrimaa, tai chi chuania, judoa ja kung fua. Aikanaan on harjoiteltu myös potkunyrkkeilyä. Seuran johtohahmo on Ilpo Jalamo. Toiminta alkoi alkuaan wado-ryu karateseurana. Tyylisuunta muuttui kuitenkin jo vuonna 1977 yuishinkai-karatejutsuksi, johon Jalamo oli tutustunut Japanin matkallaan. Muut lajit ovat tulleet mukaan myöhemmin. Shaolin kutsuu usein tunnettuja ulkomaisia vieraita pitämään leirejä Turkuun. Seura on jäsen Suomen Kuntourheiluliitossa.Yuishinkai-karatejutsu on japanilaisensen Motokatsu Inouen kehittämä tyylisuunta, joka on saanut vaikutteita useista eri lajeista. Lajiin kuuluu olennaisena osana ryukyu-kobujutsu, jossa harjoitellaan erilaisten perinteisten aseiden käyttöä. Kobudoa voi Turussa opetella erillisenä lajina, vaikka iso osa harrastajista onkin karatekoita. Karate on Shaolinin päälaji. Koko seurassa on noin 400 jäsentä ja aktiivia. Alkeiskursseja järjestetään 4 kertaa vuodessa. Junioreille on omaa toimintaa. Myös muita kursseja järjestetään. Keskeinen valmentaja on Ilpo Jalamo (6. dan karate, 6. dan kobudo). Muita ovat mm. Tommi Halsvaha (3. dan), Kai Kalkela (2. dan), Petri Kangas (2. dan) ja Jaakko Rauma (2. dan). Turun yliopistolla toimiva Yliopistokarate on myös osa Shaolinin toimintaa. Sen toiminnasta vastaa Petri Kangas (2. dan).
9.5. Suomen Shotokan Karate rySuomen Shotokan Karate Academy perustettiin Turussa tammikuussa 1984. Sen perusti englantilainen Patrick Cunningham. Seuran toiminta lähti liikkeelle Turun Kuntokoulun yhteydestä. Muutaman vuoden kuluttua seura rekisteröitiin ja sen nimeksi vaihdettiin Suomen Shotokan Karate ry. Seuran tyylisuunta on shotokan karate, joka perustuu Gichin Funakoshin opetuksiin. Suomen Shotokan Karate ry on jäsen International Shotokan Karate Federation -järjestössä, joka puolestaan kuuluu Japan Karate Association -järjestöön. Seuralla ei ole yhteyksiä muihin Suomessa toimiviin shotokan-seuroihin.Suomen Shotokan Karaten toiminta on nykyään varsin pienimuotoista. Jäsenmäärä on laskenut melkoisesti vilkkaimpien vuosien tasosta. Toisaalta laajamittaista toimintaa ei viime vuosina olla edes pyritty järjestämään. Aktiivijäseniä on nykyään 10. Seura on koko toimintansa ajan harjoitellut kaupungin kouluissa, viimeksi Kupittaan ja Kerttulin kouluissa. Harjoituksia järjestetään 4 kertaa viikossa. Välillä seura on järjestänyt naisten itsepuolustuskursseja. Keskeiset ohjaajat ovat Patrick Cunningham (5. dan), Peter Stenström (2. dan), Kai Ahlgren (2. dan), Jouni Sjöberg (2.dan), Janne Sjöberg (2.dan) ja Pauliina Mäkinen (1. dan). Cunninghamin muutettua Tampereelle vuonna 1993 ovat harjoituksia pitäneet lähinnä muut ohjaajat. Tampeella ollaan aloittelemassa uutta toimintaa.
9.6. Muuta karate-toimintaaTurussa toimii edellä mainittujen karateseurojen lisäksi ainakin Åbo Akademin shotokai karate-do -ryhmä. Åbo Akademissa shotokai-karatea ohjaa Patrik Smulters. Kyseessä on eri ryhmittymä shotokai karate-don harrastajia, kuin mitä Ken Sei Kan -seurassa harjoitellaan. Tämä ryhmittymä on myös suunnittelemassa järjestäytymistä seuraksi.10. KENDOKendo on japanilainen budolaji. Kendo on japanin kieltä ja tarkoittaa miekan tietä. Lajina kendo on kehittynyt kenjutsusta, joka oli samuraiden hyökkäävä miekkataito. Kendoharjoittelu on kehittynyt nykyiselleen vuosisatojen kuluessa. Lajissa käytetään miekan sijasta joustavampaa bambuasetta, shinaita. Aseella pyritään lyömään vastustajaa tiettyihin, ennalta määrättyihin kohtiin. Kendoka pukeutuu takkiin ja hakamaan, minkä lisäksi hän käyttää erilaisia suoja-asusteita, mm. kypärää ja rintapanssaria. Kilpaileminen on tärkeällä sijalla kendossa.Suomeen kendo tuli 1980-luvulla. Suomen Kendoliitto ajautui taloudellisiin ongelmiin 1993, minkä seurauksena perustettiin uusi liitto: Finnish Kendo Association ry. Liitto julkaisee omaa Tengu-lehteä. Suomessa on 9 kendoseuraa ja muutama sata harrastajaa. 10.1. Rendaino ryKendon harrastaminen alkoi Turussa vuonna 1986 ja samana vuonna perustettiin Rendaino ry. Seura oli Suomen ensimmäinen rekisteröity kendoyhdistys. Toiminta alkoi, kun Saksassa lajia oppinut Henrik Snellman alkoi pitää harjoituksia. Sittemmin Snellman on m uuttanut Helsinkiin. Rendaino harjoittelee Martinkoululla 2 kertaa viikossa. Jäseniä ja aktiiveja yhdistyksessä on 10. Kilpailijoita näistä on 5. Alkeiskurssi järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Satunnaisesti on harjoiteltu myös jodoa, eli jo-kepin käyttöä. Seuran valmentajina toimivat Asko Pitkänen (3. dan), Johanna Pitkänen (2. dan) ja Petteri Hakanpää (1. dan). Seura on jäsen Finnish Kendo Associationissa.
11. KUNG FUKung fu on yleisnimi kiinalaisista kamppailutaidoista. Kung fun historia ulottuu kauas Kiinan historiaan ja sitä on kehittynyt useita eri tyylisuuntia, jotka voidaan karkeasti jakaa sisäisiin ja ulkoisiin tyyleihin. Sisäisissä, pehmeissä tyyleissä korostetaan vastustajan voiman hyväksikäyttöä, kun ulkoisissa, kovissa tyyleissä voimaa käytetään voimaa vastaan. Myös taiji on kung fu -tyyli, mutta se on käsitelty omana kokonaisuutena. Chi kung on kung fussa käytettävä sisäisen chi-voiman kehittämismen etelmä.Suomessa toimii muutamia kung fu -tyylisuuntia. Turussa vaikuttava Choy Li Fut kung fu on syntynyt 1800-luvulla. Sen perusti kiinalainen Chan Heung, joka oli opiskellut vanhoja kiinalaisia taistelutaitoja. Tyyli on maailmalla varsin laajalle levinnyt. Siihen kuuluu kamppailutaitojen lisäksi mm. kiinalaista lääketiedettä. Lajissa voi halutessaan harrastaa myös täyskontaktiotteluja. Suomessa Choy Li Fut kung fua varten on perustettu Suomen Kung Fu Liitto. Sittemmin lajille on perustettu oma Suomen Choy Lee Fut Liitto vuonna 1995. 11.1. Choy Lee Fut Kung Fu ryChoy Li Fut -harjoittelu alkoi Turussa vuonna 1985. Keskeisiä henkilöitä lajin kehityksessä ovat olleet turkulaiset Martti ja Markku Sipilä. Vuonna 1987 perustettiin West Coast Kung Fu ry, joka on vuonna 1996 muuttanut nimensä Choy Lee Fut Kung Fu ry:ksi. Seura harjoittelee nykyään kaupungin budohallilla Virusmäentiellä, minkä lisäksi harjoitellaan ulkotiloissa. Yhdistys järjestää vilkasta leiri- ja kilpailutoimintaa ja on yhteistyössä muiden Choy Li Fut -seurojen kanssa. Sipilän veljekset kuuluvat lajissa arvostettuun Wing Sing Tong -ryhmään, johon kuuluu kolmisenkymmentä jäsentä koko maailmassa. Suurmestari Chen Yong Fa käy Suomessa kerran vuodessa.Yhdistyksessä on 100 jäsentä, joista aktiiveja on 60. Harjoituksia pidetään 6 kertaa viikossa. Seura järjestää myös kung fu -leirejä. Toiminta on koko ajan laajentunut. Alkeiskursseja järjestetään 4 kertaa vuodessa. Keskeiset ohjaajat ovat Markku Sipilä (2. dan), Martti Sipilä (2. dan) ja Mika Perkiömäki. Seura on jäsen Suomen Choy Lee Fut Liitossa.
11.2. Wing Tsun TurkuTurku Wing Tsun kuuluu Wing Tsun Finlandiin ja sitä kautta Wing Tsun Scandinaviaan. Se harjoittelee säännöllisesti Shaolin Dojolla ja järjestää seminaareja muiden WTF-koulujen ja ulkomaalaisten opettajien kanssa. Turussa ohjaajana toimii Jarno Oksanen. Lajia on Turussa ollut tarjolla aiemminkin eri tyylisuuntien alla. Kaj Westersundin ohjaama Chinese Boxing toimi vuosina 1998–2005, jonka jälkeen se muuttui wing tsuniksi. Wing Tsun on legendan mukaan buddhalaisnunnan eli naisen perustama taistelutaito Qing-dynastian Kiinasta noin 250 vuotta sitten. Todenmukaisemmin taito on kapinaryhmien ajan kanssa kehittämä. Sen erikoisuutena on lähi- tai välietäisyys, jossa molemmat kädet ylettävät vastustajaan. Etäisyytensä vuoksi se korostaa enemmän käsitekniikoita potkuihin verrattuna, joskin jalkatyö on voimantuoton konkreettinen peruskivi. Myös hieman poikkeuksellisesti lajissa on liikesarjoja vain kourallinen, ja suurin osa harjoittelijoista oppii niistä vain kaksi. Lajin tunnusomaisin harjoite on tuntoherkkyyttä kouliva chisau-harjoitustyyppi. Lajissa ei kilpailla.
12. KYUDOKyudo on japanilainen budolaji. Kyudo on japanin kieltä ja tarkoittaa jousen tietä. Laji pohjautuu vanhaan sotilastaitoon, kyujutsuun. Kyudon ensisijaisena tarkoituksena on itsensä kehittäminen. Se on ensimmäisiä sotataitoja, jotka kehittyivät tähän suuntaan. Kyudossa käytetään perinteistä japanilaista, epäsymmetristä pitkää (n. 2,3 m) jousta. Harjoittelijat pukeutuvat harjoittelutakkiin ja housuhameeseen, hakamaan. Korkeat dan-arvot käyttävät myös kimonoa. Jousiammunnassa on useita eri koulukuntia.Kyudon harrastus alkoi Suomessa vuonna 1984, kun saksalainen Feliks Hoff piti kurssin Porvoossa. Hänen tyylisuuntansa heki-ryu insai-ha on sittemmin vakiinnuttanut asemansa Suomessa. Suomalaisen kyudon pioneereja ovat Leif Bagge ja Pentti Nieminen. Kyudoseuroja on maassa 6 ja aktiiveja noin 50. Suomen Kyudoliitto perustettiin vuonna 1985. Aihetta käsittelevää suomenkielistä kirjallisuutta ei juurikaan ole. Eugen Herrigelin tunnettua kirjaa Zen ja jousella ampumisen taito ei Suomessa pidetä kyudon luonnetta hyvin kuvaavana. Sen katsotaan antavan liian mystisen ja epärealistisen kuvan lajista. Herrigel oli kiinnostunut zenistä ja harjoitti sitä jousiammunnan kautta. 12.1. Tarashi ryTurussa oli yksittäisiä kyudon harrastajia jo 1980-luvun loppupuolella, mutta järjestäytynyt toiminta alkoi vasta marraskuussa 1989, jolloin pidettiin ensimmäinen alkeiskurssi. Sen veti Kari Laine. Tarashi ry perustettiin maaliskuussa 1990. Aktiiveja seurassa on 7. Harjoituksia pidetään kaksi kertaa viikossa. Alkeiskursseja pidetään silloin tällöin. Nykyinen harjoittelupaikka on Turun suomalainen yhteiskoulu. Aikaisemmin on harjoiteltu Juhana Herttuan ja Teräsrautelan kouluissa. Tarashi on Suomen Kyudoliiton jäsenseura.
13. POTKUNYRKKEILYPotkunyrkkeily (kick boxing) on Yhdysvalloissa kehitetty urheilu- ja kuntoilumuoto. Laji on tunnettu myös kontaktikaraten nimellä. Se pohjautuu eri kamppailulajien harrastajien välisiin täyskontaktiotteluihin, jotka pidettiin 1960- ja 1970-luvuilla. Voimakkaina vaikuttajina ovat olleet karate, nyrkkeily ja japanilainen potkunyrkkeily. Laji koostuu lähinnä erilaisista lyönti- ja potkutekniikoista. Nykyään potkunyrkkeilyssä voi otella erilaisissa sarjoissa, jotka on jaoteltu painon ja kontaktiasteen mukaan. Ero thainyrkkeilyyn, joka on varsin samantapainen laji, on lähinnä säännöissä ja suojusten käytössä, vaikka muitakin eroja on. Otteleminen on tärkeä osa potkunyrkkeilyä. Semicontact-ottelut otellaan tatamilla, full ja lightcontact -ottelut nyrkkeilykehässä. Lisäksi kilpaillaan musiikkikatassa, joka ei välttämättä ole sidoksissa potkunyrkkeilyyn, vaan siinä pyritään mm. näyttävyyteen. Harrastajat pukeutuvat pitkälahkeisiin housuihin ja käyttävät monista lajeista tuttua vyöjärjestelmää.Suomeen lajin toi vuonna 1980 Auvo Niiniketo, joka tunnetaan myös Hokutoryu jujutsustaan. Tässä vaiheessa lajista puhuttiin vielä kontaktikaratena. Laji järjestäytyi aluksi Suomen Karateliiton jaoksena. Liiton toimintaa ei kuitenkaan oltu tyytyväisiä,joten perustettiin oma Suomen Potkunyrkkeilyliitto vuonna 1993, joka myös on SLU:n hyväksymä järjestö. Potkunyrkkeilyseuroja on Suomessa 20 ja niissä on noin 2 500 jäsentä. Liitto ei julkaise omaa lehteä. Suomalaiset ovat menestyneet varsin hyvin ulkomaisissa kilpailuissa. 13.1. Turun Kontaktikarateseura ryPotkunyrkkeily tuli Turkuun vuonna 1984 Auvo Niinikedon vaikutuksesta. Alussa sitä harjoiteltiin budoseura Shaolinin tiloissa. Turun Kontaktikarateseura perustettiin vuonna 1987. Seura on jäsen Suomen Potkunyrkkeilyliitossa. Tarve löytää enemmän harjoitusaikoja ajoi seuran lopulta pois Shaolinin yhteydestä. Nykyisiin tiloihin Tehtaankadulle, Turun Ju-jutsuseuran alivuokralaisiksi, tultiin vuonna 1992. Näiden lisäksi käytetään harjoitustiloina kaupungin budohallia ja Wärtsilän liikuntakeskusta muu taman kerran viikossa. Tilapäisinä harjoituspaikkoina ovat aikaisemmin olleet myös kaupungin koulut. Harjoituksia on n. 12 kertaa viikossa. Seurassa on noin 200 jäsentä, joista aktiiveja on 70-80. Alkeiskursseja järjestetään neljä kertaa vuodessa. Vetäjiä on kymmenkunta, mm. Pasi Vyyryläinen (1. dan). Turun Kontaktikarateseura on maan suurin potkunyrkkeilyseura.
14. TAEKWONDOTaekwondo on moderni korealainen kamppailulaji. Taekwondo on korean kieltä ja tarkoittaa jalan ja käden tietä. Laji perustuu lähinnä vanhoihin korealaisiin taistelutaitoihin. Vuonna 1958 korealaiset taistelutaitojen mestarit antoivat kehittämälleen lajille nimen taekwondo. Eräs keskeinen henkilö tässä prosessissa oli kenraali Choi Hong Hi. Taekwondolle ovat tyypillisiä vahvat ja kehittyneet jalkatekniikat. Niiden lisäksi myös lyönnit ovat tärkeällä sijalla. Taekwondo jakautui vuonna 1966 kahteen ryhmittymään: ITF ja WTF -taekwondoon. Nimitykset tulevat kyseisten suuntauksien maailmanliittojen lyhenteistä. Eriytymisen syyt olivat pääasiassa poliittisia. Nykyään WTF-tyyli on vallitsevampi ja se on hyväksytty myös olympialaislajiksi. Molemmissa laje issa kilpaillaan. Taekwondon harrastaja pukeutuu valkoiseen harjoitteluasuun.Suomeen taekwondon toi korealainen Dae Jin Hwang (7. dan) vuonna 1979. Hän levitti lajia ahkerasti vuoteen 1985 asti. Tyylisuuntana oli WTF. Suomen Taekwondoliitto perustettiin vuonna 1980. Hwang erotettiin liitosta vuonna 1987, jolloin hän perusti oman Taekwondo Unioninsa. Myös muutama Hwangin maahan kutsuma korealainen opettaja on aloitellut omaa itsenäistä toimintaansa, mm. Turussa vaikuttanut Jong Man Park. ITF-taekwondo tuli Suomeen hieman WTF-tyyliä myöhemmin ja vaikuttaa lähinnä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Suomen ITF Taekwon-Do perustettiin vuonna 1986. Turussa ei ole ITF-seuraa. Suomalaisen taekwondon historia on toistaiseksi ollut melko riitaisa, mutta tilanne lienee jo tasaantunut. 14.1. Budokwai ryTaekwondo tuli Budokwain ohjelmistoon 1980-luvun puolivälissä, kun kaupunkiin muuttanut Ilkka Blomqvist aloitti taekwondojaoston toiminnan. Sittemmin taekwondo on vakiintunut yhdeksi Budokwain toimintamuodoksi. Jaosto on jäsen Suomen Taekwondoliitossa. Jä seniä jaostossa on noin 100, joista aktiiveja on noin 60. Harjoitukset pidetään kaupungin budohallilla ja Rieskalähteen koululla. Viikossa on 8 harjoitusta. Alkeiskursseja järjestetään 2 kertaa vuodessa. Keskeiset valmentajat ovat Kari-Matti Lehti (2. dan) ja Kai Ekholm (1. dan).
14.2. Turun Taekwondo ryTaekwondon harrastaminen alkoi Turussa vuonna 1981. Tällöin korealainen Dae Jin Hwang aloitti toimintansa myös Turussa. Seura järjestäytyi nimellä Turun Taekwondo Hwang ry, ja se muutti nimensä Turun Taekwondo ry:ksi 1990-luvun alkupuolella. Vuonna 1987 seura asettui Hwangin puolelle, kun tämä erotettiin liitosta. Samana vuonna kaupunkiin ja lähiseudulle tuli opettamaan korealainen Jong Man Park, joka oli kaupungissa aina joulukuuhun 1995 asti, kunnes hän muutti takaisin Koreaan. Yhteydet Hwangiin kuitenkin katkesivat ja liittyminen takaisin Suomen Taekwondoliittoon jäi lyhytaikaiseksi. Vuodesta 1989 Turun Taekwondo ry on toiminut itsenäisenä seurana. Park kävi opettamassa ja perustamassa seuroja myös muilla paikkakunnilla, minkä seurauksena näitä ns. Parkin seuroja yhteensä 10. Aktiiveja niissä on yli 200. Seurassa on 30 jäsentä ja saman verran aktiiveja. Seuralla on ollut useitakin omia harjoitussaleja, mutta tällä hetkellä harjoitellaan kaupungin tiloissa. Syksyllä 1996 harjoituksia järjestetään Topeliuksen ja Rieskalähteen kouluilla. Harjoituksia on 4 kertaa viikossa. Alkeiskursseja järjestetään vähintään kaksi kertaa vuodessa. Keskeiset valmentajat ovat Keijo Niemi (3. dan), Janne Airo (3. dan) ja Tomi Aho (3. dan).
14.3. Taekwondo Team Turku ryTaekwondo Team Turku ry on kaupungin nuorin taekwondoseura. Se perustettiin vuonna 1995, jotta siihen saakka Budokwaissa kilpailua harrastavat henkilöt olisivat saaneet paremmat toimintaedellytykset. Keskeisenä hahmona oli Pia Aaltonen. Jäseniä ja aktiive ja on noin 30, minkä lisäksi on 40 kannatusjäsentä. Seura harjoittelee kaupungin budohallilla, Wärtsilän liikuntakeskuksessa ja kouluissa. Harjoituksia on 10 kertaa viikossa. Kilpailutoiminnan ohella seurassa on myös harrastustoimintaa. Junioritoiminta ja pappakwondo ovat omia ryhmiään. Alkeiskursseja pidetään 2 kertaa vuodessa. Valmentaja on Pia Aaltonen (2. cup).
15. TAIDOTaido on moderni japanilainen budolaji. Taido on japanin kieltä ja tarkoittaa vartalon tietä. Lajin on kehittänyt okinawalainen Seiken Shukumine (s. 1925). Karateopettajana ja karaten Gensei-ryu -tyylisuunnan luojana tunnettu Shukumine ei ollut täysin tyytyväinen tyyliinsä, ja kehitti kokonaan uuden budolajin, taidon. Taidossa kuuluu mm. lyöntejä, potkuja sekä omanlainen otteluliikkuminen. Lajissa on mahdollisuus myös kilpailla. Harrastaja on pukeutunut valkoiseen taidogiin ja käyttää hakamaa, mustaa japanilaista housuhametta.Suomeen taidon harrastus saapui vuonna 1972 erään japanilaisen harrastajan kautta. Ensimmäinen virallinen alkeiskurssi järjestettiin Lahdessa vuonna 1974. Suomen Taidoliitto perustettiin vuonna 1980 ja se kuuluu SLU:uun. Liitossa on 21 jäsenseuraa ja niissä on 1200 jäsentä. Liitto julkaisee neljä kertaa vuodessa Gamae-lehteä. Suomalaiset ovat menestyneet hyvin lajin Euroopan ja maailmanmestaruuskilpailuissa. 15.1. Turun Taidoseura ryTurkuun taidon harrastus tuli vuonna 1989, jolloin paikkakunnalle muutti Jouni ja Riitta Korhonen Lahden seudulta. He perustivat Turun Taidoseuran samana vuonna. Yhdistys on Suomen Taidoliiton jäsenseura. Harjoituksia on neljä kertaa viikossa ja ne pidetään kaupungin budohallilla Virusmäentiellä. Aikaisemmin seura on harjoitellut Sorsantien budosalilla, Wärtsilän liikuntahallissa ja Rieskalähteen koululla. Aktiivijäseniä on 50. Alkeiskurssi järjestetään kerran tai kaksi vuodessa. Seuran valmentajina toimivat Toni Nurmio 2.dan, Emmi Auranen 2.dan ja Suvi Lindroos 2.dan.
16. TAIJI, CHI KUNGTaiji (tai chi) on yksi kung fun tyylisuunta. Yleisemmin taiji tunnetaan kiinalaisena aamuvoimisteluna, jota sadat miljoonat kiinalaiset harjoittavat säännöllisesti. Pohjimmiltaan taiji on taistelutaito, vaikka sen hitaat liikkeet vaikuttuvatkin asiaa tuntemattoman silmissä lähinnä voimistelulta. Lajiin sisältyy mm. lyöntejä, potkuja ja pyyhkäisyjä. Hengitystekniikka on keskeisellä sijalla. Erilaisia koulukuntia on useita.Chi kung (qi gong) on kung fussakin käytettävä sisäisen chi-energian vahvistusmenetelmä. Suomeksi chi kung tarkoittaa sisäisen voiman (chi) harjoittamisesta. Chi kung ei ole sama asia kuin taiji, mutta harjoitteet ovat samantapaisia. Suomeen lajit ovat tulleet pääasiassa 1980-luvun aikana. Suomenkielisiä kirjoja on taijista kaksi. Timo Klemolan Taiji, liikettä hiljaisuudessa - hiljaisuutta liikkeessä ilmestyi vuonna 1989 (Otava). Paul Cromptonin englannista käännetty Taiji ilmestyi vuonna 1995 (Karisto). Molemmat ovat perusteellisia esityksiä lajista. Taijin ja chi kungin harjoittelijamääristä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa. Tämä johtuu osin siitä, että lajeja on mahdollista harjoitella yksin. Vuonna 1991 perustettu Suomen Wushu-liitto pyrki lajien kattojärjestöksi, mutta epäonnistui siinä. Helsingissä toimivalla Suomen Chi Kung ry:llä on toimintaa useilla paikkakunnilla Suomessa. Lajeissa oppia saaneita on maassa joka tapauksessa vähintään joitakin tuhansia. 16.1. ShaolinTaijita aloitettiin harjoittaa Shaolinissa ensimmäisen kerran jo vuonna 1979, mutta toiminta lakkasi jo vuoden kuluttua. Uudestaan lähdettiin liikkeelle vuonna 1989. Sittemmin harrastus on vakiintunut. Seuran ohjaajat käyvät opettamassa myös Turun yliopistolla ja Salossa. Näytöstunteja pidetään usein mm. työpaikoilla ja kouluissa. Erilaisia tasoryhmiä kolme. Alkeiskursseja järjestetään säännöllisesti. Vetäjänä toimii Kristiina Jalamo.
16.2. Turun Qi GongTurun Qi Qong (myös Turun seudun Chi Kung) on aloittanut toimintansa vuonna 1987. Toiminnassa oli mukana aikaisemmin Suomen Tai Ji -seurassa harjoitelleita. Seuraa ei ole rekisteröity. Toiminnan alkukimmoke tuli japanilaisen kirjailijan Takashi Tsumuran vierailusta. Alkuaikojen aktiiveja olivat mm. Ari Vuokko, Matti Häyrynen (Tuliharju), Jussi Häyrynen, Kauko Uusoksa, Tapani Mäntylä ja Teija Kauppila. Seurassa harjoitetaan erilaisia chi kung -tyylejä ja taijita. Chi kung on vanha kiinalainen käsite, joll a tarkoitetaan sisäisen energian tai voiman harjoitusmenetelmiä. Yleisesti harjoittelu voidaan jakaa perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvaan chi kungiin, kamppailutaitoihin sekä buddhalaisiin ja taolaisiin meditatiivisiin chi kung -menetelmiin.Turun Qi Gong harjoittelee sisä- ja ulkotiloissa, mm. metsiköissä, Urheilupuistossa ja kouluissa. Jäseniä 20 - 30, joista aktiiveja on hieman yli 10. Harjoituksia pidetään 1 -2 kertaa viikossa. Tilauksesta on järjestetty esittelyjä ja opetusta oppilaitoksille ja yrityksille. On järjestetty myös voimaharjoitteluretkiä. Ohjaajana toimii Ari Vuokko. Seura on jäsen Suomen Chi Kung ry:ssä.
16.3. Muuta taiji-toimintaaHeikki Nousiainen on aloittanut uuden taiji-toiminnan Turussa loppuvuodesta 1998. 17. THAINYRKKEILYThainyrkkeily on thaimaalainen kamppailulaji. Sen alkukielinen nimi on Muay Thai. Usein näkee myös käytettävän englannin kielistä ilmausta thaiboxing. Laji perustuu vanhoihin thaimaalaisiin kamppailutaitoihin, joihin englantilainen nyrkkeily vaikutti voimakkasti 1900-luvun alkupuolella. Näistä yhdessä syntyi nykyinen thainyrkkeily. Thainyrkkeilyyn kuuluu mm. lyöntejä ja potkuja. Kovana ja säännöiltään melko vapaana kontaktilajina se on saanut tehokkaan itsepuolustuslajin maineen. Harrastajat pukeutuvat ammattilaisnyrkkeilijöiden tapaan ja käyttävät otteluissa nyrkkeilyhanskoja. Ottelut käydään nyrkkeilykehässä.Suomeen thainyrkkeilyn toi Kai Mustonen Ruotsista. Turkuun perustettiin ensimmäinen seura vuonna 1984. Nykyään lajia harrastetaan noin 15 seurassa. Suomen Muay Thai -liitto perustettiin vuonna 1993. 17.1. Turku Thaiboxing Club ryTurku Thaiboxing Club ry perustettiin vuonna 1984. Sen perustivat veljekset Janne ja Kai Mustonen, jotka ovat thainyrkkeilyn pioneereja Suomessa. Seurassa on 300 jäsentä, joista noin 150 on aktiiveja. Nykyinen harjoittelupaikka on vuonna 1993 valmistunut oma sali, MB-Center. Lyhenne MB viittaa aikoihin, jolloin veljekset kilpailivat yhdessä nimellä Mustonen Brothers. Lisäksi seuralla on jonkin verran vuoroja Wärtsilän liikuntakeskuksen tiloissa. Harjoituksia on 17 kertaa viikossa, minkä lisäksi kilpailijoilla on omat vuoronsa. Harjoituksissa käy keskimäärin 25 henkeä. Yhteistyötä harjoitetaan paikallisten nyrkkeilyseurojen kanssa. Seuran toiminta on ollut jatkuvassa kasvussa. Alkeiskursseja järjestetään 3 - 4 kertaa vuodessa. Lisäksi pidetään miesten pappathai-, naisten kuntothai- ja juniorikursseja. Yhdistys on jäsen Suomen Muay Thai -liitossa, Suomen Kuntourheiluliitossa ja Suomen Nyrkkeilyliitossa. Tärkeimmät valmentajat ovat Janne ja Kai Mustonen. Janne Mustonen on thainyrkkeilyn hallitseva Euroopanmestari.
|